Euroopan unioni on kehittynyt uudeksi maailmanpoliittiseksi toimijaksi, jolla on valtaa nimenomaan valtioiden välisenä liittona. Yksittäiset jäsenvaltiot ovat pieniä tekijöitä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Euroopan unioni on saavuttanut aseman, joka huomioidaan ympäri maailmaa. Tämän aseman saavuttaminen on vaatinut paljon poliittista työtä ja tahtoa eikä unionin rakentamisprosessi ole sujunut ilman ongelmia. Yksi vakavimmista haitoista unionin vahvistumiselle on ollut 2010-luvulla realisoituneet eräiden jäsenvaltioiden (kuten Italia, Irlanti, Kreikka, Portugali) valtiontalouksien kestämättömyys sekä kansallisten pankkien romahtamisriskit. Euroopan unionin muut jäsenvaltiot ovat osoittaneet voimakasta solidaarisuutta näitä heikkojen talouksien maita kohtaan, jotta yhteinen ja yhä vahvempi unioni säilyisi.
Tämä tavoitteellinen toiminta on arvokasta, koska olemme nähneet läheltä miten vakava uhka Venäjä on koko läntiselle maailmalle ja voimme vain arvioida millaisia uhkia Kiina ja Intia voisivat aiheuttaa maailmanpolitiikassa mikäli haluaisivat. Emme voi aliarvioida myöskään USA:n ja Israelin toiminnan mahdollisia uhkia. Olemme jo nähneet näytteen Yhdysvaltojen mielivaltaisuudesta maailmanpolitiikassa, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin vuonna 2003. Israelin toiminta Lähi-idässä on jatkuvasti palestiinalaisten ihmisoikeuksia erittäin voimakkaasti loukkaavaa. Maailmanpolitiikassa vahvoilla ovat siis valtiot tai valtioiden liitot, joilla on joko hyvin vahva asema taloudellisesti tai sotilaallisesti. Jotta eurooppalaiset valtiot voisivat toimia maailmanpolitiikassa uskottavasti ja saada omia arvojaan edistettyä, meidän täytyy rakentaa vahva eurooppalaisen solidaarisuuden ja identiteetin perusta.
Tiellä tämän yhteisen päämäärän eteen, tulemme varmasti törmäämään vielä moniin esteisiin. Eu-maat ovat edelleen kulttuurisesti, poliittisesti, yhteiskuntarakenteiltaan ja arvopohjiltaan erilaisia valtioita. Tähän mennessä olemme kuitenkin onnistuneet keskinäisessä yhteistyössä erilaisuuksistamme huolimatta suhteellisen hyvin. Jokainen jäsenmaa ajaa luonnostaan aina ensin omaa etuaan myös valtioliitossa. Senpä vuoksi jokainen maa on tarkkana, jotta ei tule jääneeksi huonompaan asemaan yhteisissä sopimuksissa. Myös yhteinen talouspolitiikka perustuu tähän hyvin järkevään ja tarpeelliseen lähtökohtaan. Apua tarvinneita jäsenvaltioita ei ole tuettu taloudellisesti takauksilla ja lainoilla muutoin kuin sillä edellytyksellä, että takaavina jäsenmailla ei hyvin todennäköisesti tule olemaan riskiä realisoitua velkojen maksajiksi. Nämä takaukset ja lainat on tarkasteltu kokonaisuudessaan hyvin huolellisesti ja luotonantajavaltiot ovat niiden seurauksena entisestään vahvistaneet asemaansa unionissa. On selvää, että Kreikan asema aktiivisena ja päätöksiin vahvasti osallistuvana Euroopan unionin jäsenmaana on menneisyyttä. Tällä hetkellä Kreikka on etenkin suuriempien EU-maiden konkreettisessa ohjeistuksessa ja kontrollissa. Suomen asema vakaan talouden jäsenvaltion on puolestaa vahvistanut Suomen vaikutusvaltaa EU:ssa.
Puhuttaessa solidaarisuudesta EU:n tasolla minusta on järkevää nostaa esiin myös sosiaalinen ja ihmisoikeudellinen oikeudenmukaisuus. Joillakin EU-mailla on vielä paljon kehitettävää ihmisoikeuksien toteuttamisessa ja näitä jäsenmaita voitaisiin tukea jakamalla muun muassa heidän taakkaansa pakolaisten vastaanotossa. Olen itse työssäni pakolaisten vastaanottokeskuksessa nähnyt kuinka Suomeen asti päässeitä aikuisia ja perheellisiä turvapaikanhakijoita palautetaan ihmisoikeuksia loukkaavasti erityisesti Italiaan, Unkariin, Romaniaan, Bulgariaan ja Espanjaan. Kreikkaan turvapaikanhakijoita ei Suomesta enää palauteta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen aineelliseen tutkintaan. Myöskään Maltalle ei enää palauteta siellä sormenjälkensä EURODAC-rekisteriin jättäneitä perheellisiä, jos heille ei ole osoittaa kohtuullisia majoitus- ja vastaanottopalveluita. Tämän palauttaminen perustuu siihen, että EU-maat ovat yhdessä päättäneet että vain yksi jäsenmaa kerrallaan hoitaa hakemuksen aineellisten perusteiden tutkimisen. Tämä tutkiva maa on yleensä se, jossa hakija jättää sormenjälkensä ensimmäistä kertaa EURODAC-rekisteriin.
Pakolaisten vastaanotossa ja kohtelussa on EU-maiden välillä todella suuria eroja, vaikka EU on asettanut direktiivejä turvapaikanhakijoiden kohtelusta ja vastaanotosta. Joissakin valtioissa heidän kohtelunsa on täysin epäinhimillistä, nöyryyttävää ja anteeksiantamatonta. Etenkin lapsille tämä on todella vaikeaa kestää. Italiassa pakolaiset ovat käytännössä täysin omillaan ilman tarpeellisia yhteiskunnan tukipalveluita. Pakolaiset ovat yleensä muutenkin joutuneet kohtaamaan järjettömän suurta tuskaa ensin kotimaassaan ja sen jälkeen suuria kärsimyksiä sekä oman ihmisarvonsa menetyksen myös pakomatkallaan. Siksi kysynkin miksi myös Suomi palauttaa tänne tulleita turvapaikanhakijoita täysin epäinhimillisiin olosuhteisiin esimerkiksi Italiaan? Miksi me emme voisi käsitellä vapaaehtoisesti enemmän turvapaikkahakemuksia täällä Suomessa ja panostaa hieman enemmän ihmisoikeuksien toteutumiseen Euroopan sisällä?
Ovathan eurooppalaiset valtiot sentään, Yhdysvaltojen rinnalla, yksi vahvimmin ihmisoikeuksia esiinnostaneista ja puolustaneista maista edeltävältä vuosisadalta alkaen. Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on minimalistinen verrattuna esim. Italiaan saapuvaan joukkoon (yli 100 000 pakolaista vuosittain). Tällä hetkellä Iso-Britannia ja Italia käsittelevät 70 % turvapaikkahakemuksista. Jopa Ruotsiin tulee vuosittain noin 60 000 pakolaista vuodessa. Suomeen saapuu vain noin 4 000 pakolaista vuodessa, joista iso osa vielä palautetaan johonkin toiseen EU-maahan hakemuksen käsittelyyn. Eikö Suomi voisi osoittaa solidaarisuutta toisia jäsenvaltioita kohtaan myös ihmisoikeuksien saralla? Ihmisoikeudet ovat hyvin oleellinen osa perusarvoja, yhteiskuntarakennetta ja hyvinvointia Euroopassa. Näin ollen ne ovat osa myös Euroopan unionin menestymistä myös tulevaisuudessa!
Pakolaisten vastaanoton tasapuolisempaa jakamista EU-maiden välillä ollaan onneksi jo valmisteltu Euroopan Unionin parlamentissa vuonna 2012, jolloin hyväksyttiin päätöslauselma EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa. Tämä tarkoittaisi, että ne maat, joilla on selkeästi enemmän kantokykyä vastaanottaa pakolaisia ja käsitellä turvapaikanhakijoiden hakemuksia, tulisivat ottamaan enemmän vastuuta. Tämä on täysin oikea askel ihmisoikeuksien edistämisen linjalla ja yhä vahvemman eurooppalaisen solidaarisuuden toteuttamisessa. Vielä asiaa ei ole saatu täytäntöönpantua poliittisesti, mutta toivokaamme poliitikoilta sitkeää työskentelyä sen eteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti