lauantai 20. joulukuuta 2014

Huhtikuun eduskuntavaaleista ja ajankohtaisista aiheista


Suomessa on nyt mahdollisuus mennä eteenpäin kohti uudenlaista politiikkaa. Ensi huhtikuun vaalit ovat merkittävä askel, toivottavasti kohti talouden kilpailukykyä ja työllisyyden tukemista.
On tärkeää, että vaaleissa puolueet tulevat esiin rehellisesti omilla mielipiteillään. Mutta kansalaisten on oleellista ymmärtää asioiden väliset suhteet ja mittaluokat.

Esimerkiksi Perussuomalaiset käyttävät EU-kritiikkiään täysin yksipuolisesti populistisena aseenaan. Perussuomalaiset haluaisivat kokonaan irti EU:sta, joten he eivät mitenkään tuo esille EU:n sisämarkkinoiden tuomia etuja kuten viennin edistyminen poistuneiden tullimaksujen kautta. He kritisoivat myös euroa, johon liittyykin paljon huolenaiheita ja negatiivista. Kuitenkin euro on osa sisämarkkinoiden tiivistymistä, vakaata korkotasoa ja alhaista inflaatiota, ja siten osa myös kaupankäynnin kehittymistä sisämarkkinoilla. Euromaiden tulee mielestäni vaatia Euroopan investointipankilta tiukka pankkivalvontaa ja jokainen tilanne täytyy ottaa sellaisena kuin se tulee. On selvää, että lähtökohtaisesti jokaisen euromaan tulee kantaa vastuunsa oman maan talouden kestävyydestä.

Yleisesti ottaen olisi keskityttävä valittamisen sijasta tekemiseen. Negatiivisesta ajattelusta positiiviseen ajatteluun ja uusien mahdollisuuksien etsimiseen. Tämän vuoksi kannatan mieluummin Kokoomusta kuin Perussuomalaisia tai muita puolueita. Kokoomus lähtee vaaleihin etenkin positiivisen ja eteenpäin menemisen kautta. Tämä on todella oleellista koko yhteiskunnallemme. Olemme vakavassa talouskriisissä, koska teollisuutemme hiipuu, työttömyys kasvaa ja yritykset vähenevät. Valtio ja kunnat velkaantuvat. Jotta ensi vaaleissa valittu hallitus pystyisi tekemään konkreettisia uusia tekoja, sen täytyy olla riittävän yhtenäinen tietynlaisen politiikan kannattaja. Tilastot näyttävät lupaavilta erityisesti Keskustalle. Keskusta ja Kokoomus mahtuisivat todennäköisesti samaan hallitukseen ja kykenisivät tekemään kenties konkreettisia toimenpiteitä. Perussuomalaisten hallitus ei tekisi juuri mitään uudistuksia, koska muuta puolueet vastustaisivat sen toimenpiteitä. Näin ollen Perususuomalaisille menevät äänet eivät tule kuitenkaan johtamaan hallitusvastuuseen. Tilanne on sama kuin Ruotsidemokraateilla Ruotsissa. Perussuomalaisten kohtalo on jäädä siis oppositioon, josta on tietysti hyvä kritisoida, mutta hallitusvastuuseen he eivät toivottavasti yllä.

Kokoomuksen näkemys on konkreettisen selkeä ja positiivinen. Suomi tarvitsee panostusta talouden kasvuun, teollisuuden kehittämiseen, yrittäjyyden tukemiseen ja työllisyyden kasvuun.
Kokoomus tavoittelee, että vientiin tähtäävä teollisuus olisi kilpailukykyinen kansainvälisten investointien kohde ja sitä kautta vienti ulkomaille kasvaisi. Tämä lisäisi työpaikkoja Suomessa ja verotulojen kasvua. Tähän päästään huomioimalla kaikki teollisuuteen vaikuttavat tekijät kuten työmarkkinat (työntekijöiden saatavuus, työehdot ja hintataso), verotus ja valtion byrokraattisuus. Suurteollisuus tarvitsee isoja investointeja ulkomailta ja sen vuoksi Suomessa ei saisi pelätä liikaa suurkapitalisteja. Työllisyys lisää aina hvinvointia. Tämä on positiviisempaa ajattelua kuin jatkuva valittaminen ja itsensä sääliminen.

Toiseksi pienyrittäjien asemaa täytyy helpottaa enemmän. Yrittäjät pitävät Suomea hengissä ja luovat työpaikkoja. Heidän kauttaan luodaan koko suomalainen hyvinvointijärjestelmä ja heidän kohtelunsa on huonoa. Yrittäjät ovat verotuksen, byrokratian ja työmarkkinoiden joustamattomuuden (esim. työntekijöiden sairasajan palkanmaksun velvoitteiden) kurimuksessa.

Olen ehdottomasti Kokoomuksen linjoilla näissä tulevaisuuden tavoitteissa, koska niiden avulla luodaan uutta talouden kilpailukykyä ja kasvatetaan työllisyyttä. Näin ollen kasvaa myös hyvinvointi yhteiskunnassa, koska työ on parasta sosiaaliturvaa.

Työn tekemisen tärkeyteen liittyy myös se, että vuonna 2011 on käynnistynyt hoiva-avustaja työvoimakoulutus, jonka tarkoitus on työllistää työttömiä vanhusten ja vammaisten avustamisessa. On mielestäni täysin turhaa pitää ihmisiä pitkään työttöminä, jos voisimme työllistää heitä tämän kaltaisilla lyhyehköillä koulutuksilla juuri tällaisiin avustaviin tehtäviin. Tällöin työmarkkinat joustavoituisivat, heidän palkkansa olisi jonkin verran pienempi kuin esim. lähihoitajan. Ja ihmiset saisivat mielekkyyttä elämäänsä.

Sote-uudistus tuo todella isoja muutoksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen tulevaisuudessa. SOTE-alueet (viisi aluetta) ohjaavat isoja kokonaisuuksia ja niiden vastuulla on, että alueella tarjotaan kaikki lainmukaiset palvelut erikoisterveydenhoitoon saakka. Ensi vuoden aikana lain täytäntöönpano alkaa todennäköisesti sillä, että nämä SOTE-alueet alkavat järjestäytymään ja selvittämään palveluidensa tilannetta. Jokainen kunta osallistuu SOTE-yhtymän yhtymävaltuustoon, joka päättää yhteisistä asioista sekä kunnat rahoittavat SOTE-alueen palveluita. Palveluiden tuottaminen keskittyy sellaisiin kuntiin SOTE-alueella, joilla on resursseja siihen. Tässä on minusta tärkeää, että palveluiden tuottamisessa käytettäisiin mahdollisimman paljon palvelusetelimallia, jotta yksityiset yrittäjät saisivat yrittämisen mahdollisuuksia!! Ei siis vain kunnan omaa palveluntuotantoa tai järjestöiltä ostettuja palveluita. Nyt täytyy edetä tavoitellen yrittäjyyden tukemista.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Mitä suurempi tasa-arvo, sitä kehittyneempi yhteiskunta!

Yhä edelleen tasa-arvoa vastustetaan sivistyneissä länsimaissakin

Minusta on kummallista kuinka tasa-arvon toteuttamista voidaan vastustaa niin voimakkaasti tällaisissa maissa kuin esimerkiksi Suomi. Suomi on pitkälle kehittynyt oikeusvaltio, joka on allekirjoittanut laajalti kansainvälisiä ihmisoikessopimuksia ja kehittänyt valtavasti omaa lainsäädäntöään. Silti meillä monet kansalaiset näkevät tasa-arvon uhkana itselleen ja omalle maailmankuvalleen. Maailma ja ihmisten väliset oikeudet ovat kehittyneet valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Naisten oikeudet ovat yksi osa tätä kehitystä. Harva meistä nykypäivän naisista Suomessa antaisi pois mitään jo saavutettuja oikeuksia, jotka ovat nostaneet meitä yhä tasa-arvoisempaan asemaan miesten kanssa. Kuitenkin naistenkin oikeuksien kehittyminen on ollut tuskallista. 1900-luvun alun suffragettien (naisliikkeen edustajia mm. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa) jälkeen naisten oikeuksia ovat ajaneet feministit 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla Yhdysvalloissa. Feministit kamppailivat etenkin saman arvoisen aseman merkitsemisestä perustuslakiin ja aborttioikeuden laillistamisen puolesta. Nämä olivat hyvin herkkiä aiheita vielä tuohon aikaan konservatiiveille ja mielipidekritiikki oli valtaisaa. On outoa, että jopa naiset osallistuivat tuohon kritiikkiin. Tästä varmasti johtuu feministien maine miesvihamielinä naisina, koska he ottivat tietoisesti eroa suhteestaan miehiin. Miehillä, kun on monesti suri vaikutus naisten mielipiteisiin ja monet miehet vastustivat tuota uutta näkemystä. Mitään pahaa ei ole kuitenkaan seurannut noista tasa-arvoisuutta lisäävistä lakimuutoksista.

Senpä vuoksi minun niin vaikea hyväksyä sitä, että tasa-arvoisuutta vastustetaan täällä Suomessakinkonservatiivisin näkemyksin. Meidän yhteiskuntamme perustuu oikeuksiin ja lakiin. Olemme pystyneet kehittämään näin objektiivisen ja ihmisten valinnan vapautta hyväksyvän yhteiskunnan. Voimme syystäkin olla ylpeitä näistä saavutuksista, vaikka tiedämme, ettei yhteiskuntamme ole täydellinen siinä piilevien monien muiden negatiivisten kulttuuriseikkojen vuoksi. Jokainen täällä asuvan täytyisi ymmärtää mikä saavutus tällainen nykyinen oikeuksiin pohjautuva yhteiskunta on ja arvioida sen jälkeen miksi ei kannattaisi nykyistä tasa-arvoista avioliittolakia. Tasa-arvoisuus on tähän mennessä vain lisännyt hyvinvointia kuten naisten oikeuksien kohdalla. Ei tasa-arvon lisäämistä siis tarvitse pelätä ja hakea marginaalisia mahdollisia ongelmia, vaikka lainsäätämisessä onkin viisasta miettiä yleisesti kaikki eri näkökulmat.

Pakistanilainen 17-vuotias Malala Yousafzai sai tänään jaetun Nobelin rauhanpalkinnon taistelustaan tyttöjen oikeuksien puolesta. Toinen rauhan nobelisti tänä vuonna on intialainen Kailash Satyarthi on tehnyt aivan käsittämättömän suuren elämäntyön intialaisten lasten pelastamiseksi riistolta ja hyväksikäytöltä. Nämä ihmiset tuovat tässä meidän turvallisessa arjessamme Suomessa esille ihmislähtöisen ja ihmistä kunnioittavan esimerkin. Nämä Nobelin rauhanpalkinnon saaajat kannattavat tasa-arvoista ihmisten välistä kohtelua ja ihmisten kunnioittamista. Ketään ei saa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Olemme keskellä yltäkylläisyyttä täällä Suomessa ja niin helposti unohdamme mitä on epätasa-arvo ja oikeudenloukkauset. Kun avioliittolaki ei ole tasa-arvoinen, loukkaamme ihmisoikeuksia myös täällä Suomessa. Olemme valintatilanteessa myös täällä Suomessa. Meillä täällä kysymys on vain mittasuhteiltaan pienemmistä valinnoista, mutta ne ovat silti ihmisoikeuskysymyksiä. Kehittäkäämme siis tasa-arvoista lainsäädäntöä, jotta onnistumme kehittämään yhä parempaa maailmaa kaikille ihmisille. Oikeudet ovat kuitenkin kaiken onnellisuuden peruslähtökohta ja kaikkien ihmisten tulisi saada mahdollisuudet onnellisuuteen.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Nyt täytyy keskittyä yrittämisen tukemiseen!

Suomalaisen yrittäjyyden uusi aika täytyy alkaa nyt. Kaikkien yritysten toimintaedellytyksiä täytyy vahvistaa. Se on ainoa mahdollisuus vahvistaa Suomen taloutta ja kasvattaa työllisyyttä. Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä, mutta sen realisointi yrittämisenä on hyvin heikkoa. Mistä se johtuu?

Ensinnäkin ihmiset ovat tottuneet työntekijän turvalliseen asemaan ja oman yrityksen perustaminen koetaan hyvin riskialttiina. On totta, että yritystoiminta sisältää omat riskinsä ja edellyttää paljon työtä. Mutta uskon, että moni Suomessa asuva olisi kiinnostunut myös yrittämistä, jos saisi esim. verohelpotuksia ja yrittäjien asemaa korostettaisiin enemmän. Suomessa työntekijöiden asemaa on perinteisesti korostettu. Kuitenkin jokaisen työntekijän tulee olla työnantajalleen kustannusten arvoinen ja myös työntekijöiden tulee tiedostaa tämä asia. Moni työntekijä maksaa työnantajalleen kaikkine kustannuksineen yli 3 000 euroa kuukaudessa, joten on ymmärrettävää, että keskisuuri ja erityisesti pieni yritys joutuu miettimään työntekijän palkkaamista kauan.

Ehdotan siis, että teemme uusia rakenteellisia muutoksia työnantajien tukemiseksi ja työllisyyden kasvattamiseksi. Siihen kuuluisimm. työsuhteen solmimiseen liittyvien ehtojen joustavoittamista. Yrittäjän asema tulisi olla myös turvattu. Siispä pienten ja keskisuurten yrittäjien oikeuksia irtisanoa työsopimuksia tulisi helpottaa ja esimerkiksi työsuhteen koeajan pituutta voitaisiin kasvattaa.
Tärkeintä olisi kuitenkin se, että yrittäjällä olisi varaa palkata uusi työntekijä eli yrittäjä kykenisi kantamaan työntekijästä seuraavat taloudelliset kustannukset. Niiden suhteen valtio voisi tukea pienyrittäjiä tarjoamalla verohelpotuksia yhtiön verotuksessa esim. 3 % yhtiön voitosta ko. palkkausvuodelta tai 2 % vähennys henkilökohtaisen yrityksen vuotuisassa verotuksessa.

Kansainvälistymisessä keskisuuria yrityksiä täytyy kannustaa viemään tuotteita laajemmin EU:n markkinoille ja kauemmas. EU:n sisämarkkinoita täytyy myös laajentaa koskemaan energiataloutta ja digitaalitaloutta. Siihen imuun täytyy Suomenkin lähteä mukaan. Suomessa on jo nyt hyvää nostetta teknologiateollisuuden vientituotteista kuten Slush-messuille nähtiin noin viikko sitten. Tämä kaikki teknologinen osaaminen täytyy vain osata hyödyntää yrityselämässä. Valtion tulee panostaa tähän osa-alueeseen voimakkaasti, jotta yritykset uskaltavat perustaa uusia kauppasuhteita ja hankkia kansainvälisiä kontakteja. Riskien ottaminen edellyttää myös tietoa ja taloudellista pääomaa.Valtio voisi tukea yrityksiä pääoman hankkimisessa ja yrityksen laajentamisessa. Finnvera Oy tekee Suomessa tätä työtä, mutta toiminnan täytyisi kasvaa selvästi.

Tällä hetkellä Suomesta puuttuu satoja keskisuuria yrityksiä, jotka voisivat työllistää nykyisiä työttömiä. Yrittäminen oman pienen liiketoiminnan kautta on myös yksi ratkaisu nykyisille työttömille, jotka eivät kykene saamaan työtä vapailta markkinoilta. 

Valtion tulee keventää ansiotuloveroja edes vähän kotimaisen kysynnän lisäämiseksi, joka lisäksi tarvitan vientiä työllisyyden kasvattamiseksi. Työntekijöiden palkkatasoa ei saisi tällä hetkellä nostaa vaan pikemminkin täytyy hillitä yritysten työntekijäkustannuksia. Mielestäni Suomen tulee kohdistaa nykyiset resurssinsa etenkin sellaisiin kohteisiin, jossa ne tuottavat lisää rahaa. Työllisyyden tukeminen sekä yrittäjyyden tukeminen ovat juuri sellaisia.

Tässä poliittisessa tilanteessa tarvitaan todella monia isoja muutoksia, jott saisimme uutta kasvua. Suomen talouden on pakko kasvaa, tämän hetkinen tilanne ei riitä. Ei ole mahdollista jatkaa samalla tavalla. Julkisen talouden tasapainottamiseen kuuluu hyvin monia kysymyksiä liittyen menopolitiikkaan. Todennäköisesti olisi taloudellisesti järkevää esimerkiksi liittyä Natoon ja vähentää maanpuolustuksen menoja. Nykyistä hallitusta kritisoidaan isojen muutosten tekemisen puutteesta. Voimme kuitenkin huomata siitä miten paljon isot muutokset vaativat vahvaa näkemystä ja yhteistyötä asioiden ajamisessa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Saadaanko tasa-arvoinen avioliittolaki vihdoinkin myös Suomeen?

Yksi tunteita herättävä poliittinen kädenvääntö käydään Suomen eduskunnassa todennäköisesti pian, kun eduskunta pääsee äänestämään lakivaliokunnan mietinnöstä koskien kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tämä kansalaisaloite on yksi hieno osoitus suorasta demokratiasta ja sen kannattajien kerääminen toteutettiin vuonna 2012. Vuonna 2013 lakialoite siirtyi lakivaliokunnan käsittelyyn, joka on äänestänyt siitä jo kahdesti ja molemmilla kerroilla sitä vastaan. Lakivaliokunnan aloitetta puoltavat jäsenet ovat kuitenkin tehneet äänestyksestä vastalauseen ja eduskunta tulee ensi vuoden aikana äänestämään ensin kannattaako se aloitetta vastustavaa lakivaliokunnan äänestystä vai aloitetta puolustavaa vastalausetta. Lisäksi suuri valiokunta tulee tarkastamaan onko eduskunnan päätös yhteensopiva muun lainsäädännön kanssa.  

Minusta tasa-arvoinen avioliittolaki on kannatettava asia, koska en näe perusteluita miksi sitä ei voitaisi toteuttaa. Todennäköisesti vain avioliitto sanana ja samaa sukupuolta olevien henkilöiden yhdistäminen tähän sanaan pelottaa useimpia ihmisiä.

Mutta avioliittohan on tosiasiallisesti juridinen instituutio eli se tarjoaa lakiin perustuvia velvollisuuksia ja oikeuksia. Lain kautta myös samaa sukupuolta olevat saisivat samat juridiset oikeudet kuin heteroparit omaisuuden, perinnönjaon, yhteisen adoptio-oikeuden ja muun kohtelun osalta. Heitä ei enää eristettäisi omaan kategoriaansa rekisteröityneeseen parisuhteeseen, jossa heidän jokapäiväistä elämäänsä hankaloitetaan jatkuvasti täysin turhaan. Vain sen vuoksi, että heteroparit ovat itsekkäästi päättäneet, että tämä juridinen avioliitto-instituutio kuuluu vain heille.

On tosiasia, että homopareja on jo olemassa ja heillä on myös lapsia.Tätä tosiasiaa ei muuteta sillä hyväksytäänkö tasa-arvoinen avioliittolaki vai ei. Lapsia nämä parit ovat saaneet joko adoptoimalla heidät yksin tai naisparien kohdalla toisen vanhemman raskauden kautta. Näin ollen on täysin turhaa estää tasa-arvoisen avioliittolain toteuttaminen, koska se ei muuta sitä, että homopareja on ja heillä on myös lapsia.

Mielestäni on myös huonompi vaihtoehto lapselle, jos hänellä on todellisuudessa toinenkin vanhempi, joka ei kuitenkaan voi olla hänen juridinen vanhempansa eli käytännössä huoltajansa. Homopareille on tarjottu mahdollisuutta perheen sisäiseen adoptioon vuodesta 2009 asti, mutta uudistuksen myötä homoparit arvioitaisiin adoptoijina yhdessä eikä turhan byrokratian kautta ensin varsinainen adoptoija ja myöhemmin hänen puolisonsa. Samaa sukupuolta olevien parien asema selkiintyisi ja yksinkertaistuisi. He saisivat oikeuden samaan sukunimeen automaattisesti eikä enää erillisestä hakemuksesta. Tällaisten perheiden lapset saisivat lisäksi yhteiskunnallista turvaa sekä arvostusta, koska heitä ei enää kohdeltaisi erilaisina vaan enemmän normaaleina.

Muissa EU-maissa tasa-arvoinen avioliittolaki on jo todellisuutta. Näitä maita ovat Hollanti, Belgia, Tanska, Norja, Ruotsi, Islanti, Englanti, Wales, Ranska, Espanja ja Portugali.  Näin ollen Suomi on jälkijunassa tässä asiassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa myös selkeästi, että toteuttaakseen Euroopan ihmisoikeussopimusta toivottavalla tavalla, jäsenmaiden tulisi kohdella  tasa-arvoisesti hetero- ja homopareja.

Täytyy muistaa, ett tasa-arvoinen avioliittolaki ei tarkoita, että homoparit saisivat oikeuden kirkkovihkimiseen. Siitä päättää kirkko itsenäisesti. Lisäksi laki vain vahvistaisi avioliiton asemaa instituutiona juridisesta näkökulmasta, kun myös homoparit sitoutuisivat tähän yhteiskunnalliseen instituutioon.

Kysynkin, että mitä uhkaa on siinä, että homoparit ovat avioliitossa eivätkä rekisteröityneessä parisuhteessa? He ovat tässä parisuhteessa jokatapauksessa, mutta tällä hetkellä heidän ihmisoikeuksiaan loukataan. Ja heillä on kuitenkin lapsia, mutta myös lasten asemaa hankaloitetaan ja hänen vanhempiensa asemaa kyseenalaistetaan. Lain hyväksymisestä ei seuraa mitään radikaalia negatiivista muutosta vallitsevaan tilanteeseen, ainoastaan positiivista homoparien ja heidän lastensa elämään.

Kokoomus kohtaa valtion talouden haasteet innovatiivisesti

Ensi kevään eduskuntavaaleihin ollaan menossa jännittyneissä tunnelmissa. Suomen talouden kestävyys on vakavasti heikentynyt ja kaikki asiantuntijat ja suurin osa poliitikoistakin tunnustaa tämän selvänä reaaliteettina. Poliitikkojen näkemykset tähän tilanteeseen reagoinnista kuitenkin vaihtelevat selkeästi. Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani siitä, että en kykene ymmärtämään miksi suomalaiset suhtautuvat Kokoomuksen keinoihin lisätä taloudellista kasvua
niin negatiivisesti. Suomessa on vieläkin vallalla ajattelu markkinatalouden hirviömäisyydestä ja väistämättä yksilöä loukkaavista toimista. Täällä halutaan, että työntekijä on turvattu työpaikalla aivan työnantajan kestokyvyn äärirajoille saakka ja jos työntekijä ei saa tätä turvaa työpaikallaan, hän jää mieluummin työttömäksi. Työttömän etuudet kustannetaan ylikorkealla verotuksella, joka estää talouden kasvua, uusien työpaikkojen syntymistä ja valtion talouden tasapainoa.

Talouden kasvu ja työpaikkojen syntyminen on yhteiskunnan perusta. Tätä Kokoomus haluaa edistää ennen kaikkea, koska sen avulla on mahdollista rahoittaa valtion taloutta sekä ylläpitää kestävää yhteiskuntarakennetta. Markkinatalous ei siis ole hirviö vaan hyvinvoinnin tuottaja. Tätä on vain vaikea nähdä suomalaisesta näkökulmasta, joka on tottunut siihen, että valtio kyllä jakaa tulonsiirtoja ja eikä panosta työnantajien asemaan yhtä paljon kuin työntekijöiden.

Olemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että valtio on velvollinen osallistumaan talouden ja työllisyyden kehittämiseen. Mielestäni myös työntekijät ovat vastuussa sitää, että he ovat riittävän tuottavia yritykselle, jossa he työskentelevät. Työntekijöiden tulee muistaa, että heidän tulee olla työnantajilleen palkkansa arvoisia. Työntekijän palkan täytyy vastata hänestä yritykselle aiheutuvia kustannuksia. Vain siten työnantajille on mahdollisuus työllistää uusia työntekijöitä ja lisätä mahdollisuuksia yhteiskunnan vakaaseen kehittymiseen. 

Kokoomus on valmis ottamaan rohkeasti vastuuta valtion talouden kehittämisestä ja ensi kevään vaalit ovat merkittävät. Äänestäminen on todella tärkeää, jotta maalle saataisiin talouskasvua ja uusia työpaikkoja luova hallitus. Olemme nyt tilanteessa, jossa tarvitaan muutoksia. Suomen talouden alijäämä kasvaa eikä velkaa voida ottaa. Tästä alkaa jälleen uudet talkoot talouden nostamiseksi ja siinä työssä tarvitaan kaikki mahdollinen tieto sekä ymmärrys talouden rakenteista isossa mittakaavassa. Emme saa pelätä uudenlaista ajattelua ja ennen kaikkea meidän täytyy olla myös innovatiivisia!

torstai 13. marraskuuta 2014

Uusi aikakausi eurooppalaisessa solidaarisuudessa

Euroopan unioni on kehittynyt uudeksi maailmanpoliittiseksi toimijaksi, jolla on valtaa nimenomaan valtioiden välisenä liittona. Yksittäiset jäsenvaltiot ovat pieniä tekijöitä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Euroopan unioni on saavuttanut aseman, joka huomioidaan  ympäri maailmaa. Tämän aseman saavuttaminen on vaatinut paljon poliittista työtä ja tahtoa eikä unionin rakentamisprosessi ole sujunut ilman ongelmia. Yksi vakavimmista haitoista unionin vahvistumiselle on ollut 2010-luvulla realisoituneet eräiden jäsenvaltioiden (kuten Italia, Irlanti, Kreikka, Portugali) valtiontalouksien kestämättömyys sekä kansallisten pankkien romahtamisriskit. Euroopan unionin muut jäsenvaltiot ovat osoittaneet voimakasta solidaarisuutta näitä heikkojen talouksien maita kohtaan, jotta yhteinen ja yhä vahvempi unioni säilyisi.

Tämä tavoitteellinen toiminta on arvokasta, koska olemme nähneet läheltä miten vakava uhka Venäjä on koko läntiselle maailmalle ja voimme vain arvioida millaisia uhkia Kiina ja Intia voisivat aiheuttaa maailmanpolitiikassa mikäli haluaisivat. Emme voi aliarvioida myöskään USA:n ja Israelin toiminnan mahdollisia uhkia. Olemme jo nähneet näytteen Yhdysvaltojen mielivaltaisuudesta maailmanpolitiikassa, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin vuonna 2003. Israelin toiminta Lähi-idässä on jatkuvasti palestiinalaisten ihmisoikeuksia erittäin voimakkaasti loukkaavaa. Maailmanpolitiikassa vahvoilla ovat siis valtiot tai valtioiden liitot, joilla on joko hyvin vahva asema taloudellisesti tai sotilaallisesti. Jotta eurooppalaiset valtiot voisivat toimia maailmanpolitiikassa uskottavasti ja saada omia arvojaan edistettyä, meidän täytyy rakentaa vahva eurooppalaisen solidaarisuuden ja identiteetin perusta.

Tiellä tämän yhteisen päämäärän eteen, tulemme varmasti törmäämään vielä moniin esteisiin. Eu-maat ovat edelleen kulttuurisesti, poliittisesti, yhteiskuntarakenteiltaan ja arvopohjiltaan erilaisia valtioita. Tähän mennessä olemme kuitenkin onnistuneet keskinäisessä yhteistyössä erilaisuuksistamme huolimatta suhteellisen hyvin. Jokainen jäsenmaa ajaa luonnostaan aina ensin omaa etuaan myös valtioliitossa. Senpä vuoksi jokainen maa on tarkkana, jotta ei tule jääneeksi huonompaan asemaan yhteisissä sopimuksissa. Myös yhteinen talouspolitiikka perustuu tähän hyvin järkevään ja tarpeelliseen lähtökohtaan. Apua tarvinneita jäsenvaltioita ei ole tuettu taloudellisesti takauksilla ja lainoilla muutoin kuin sillä edellytyksellä, että takaavina jäsenmailla ei hyvin todennäköisesti tule olemaan riskiä realisoitua velkojen maksajiksi. Nämä takaukset ja lainat on tarkasteltu kokonaisuudessaan hyvin huolellisesti ja luotonantajavaltiot ovat niiden seurauksena entisestään vahvistaneet asemaansa unionissa. On selvää, että Kreikan asema aktiivisena ja päätöksiin vahvasti osallistuvana Euroopan unionin jäsenmaana on menneisyyttä. Tällä hetkellä Kreikka on etenkin suuriempien EU-maiden konkreettisessa ohjeistuksessa ja kontrollissa. Suomen asema vakaan talouden jäsenvaltion on puolestaa vahvistanut Suomen vaikutusvaltaa EU:ssa.

Puhuttaessa solidaarisuudesta EU:n tasolla minusta on järkevää nostaa esiin myös sosiaalinen ja ihmisoikeudellinen oikeudenmukaisuus. Joillakin EU-mailla on vielä paljon kehitettävää ihmisoikeuksien toteuttamisessa ja näitä jäsenmaita voitaisiin tukea jakamalla muun muassa heidän taakkaansa pakolaisten vastaanotossa. Olen itse työssäni pakolaisten vastaanottokeskuksessa nähnyt kuinka Suomeen asti päässeitä aikuisia ja perheellisiä turvapaikanhakijoita palautetaan ihmisoikeuksia loukkaavasti erityisesti Italiaan, Unkariin, Romaniaan, Bulgariaan ja Espanjaan. Kreikkaan turvapaikanhakijoita ei Suomesta enää palauteta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen aineelliseen tutkintaan. Myöskään Maltalle ei enää palauteta siellä sormenjälkensä EURODAC-rekisteriin jättäneitä perheellisiä, jos heille ei ole osoittaa kohtuullisia majoitus- ja vastaanottopalveluita. Tämän palauttaminen perustuu siihen, että EU-maat ovat yhdessä päättäneet että vain yksi jäsenmaa kerrallaan hoitaa hakemuksen aineellisten perusteiden tutkimisen. Tämä tutkiva maa on yleensä se, jossa hakija jättää sormenjälkensä ensimmäistä kertaa EURODAC-rekisteriin.

Pakolaisten vastaanotossa ja kohtelussa on EU-maiden välillä todella suuria eroja, vaikka EU on asettanut direktiivejä turvapaikanhakijoiden kohtelusta ja vastaanotosta. Joissakin valtioissa heidän kohtelunsa on täysin epäinhimillistä, nöyryyttävää ja anteeksiantamatonta. Etenkin lapsille tämä on todella vaikeaa kestää. Italiassa pakolaiset ovat käytännössä täysin omillaan ilman tarpeellisia yhteiskunnan tukipalveluita. Pakolaiset ovat yleensä muutenkin joutuneet kohtaamaan järjettömän suurta tuskaa ensin kotimaassaan ja sen jälkeen suuria kärsimyksiä sekä oman ihmisarvonsa menetyksen myös pakomatkallaan. Siksi kysynkin miksi myös Suomi palauttaa tänne tulleita turvapaikanhakijoita täysin epäinhimillisiin olosuhteisiin esimerkiksi Italiaan? Miksi me emme voisi käsitellä vapaaehtoisesti enemmän turvapaikkahakemuksia täällä Suomessa ja panostaa hieman enemmän ihmisoikeuksien toteutumiseen Euroopan sisällä?

Ovathan eurooppalaiset valtiot sentään, Yhdysvaltojen rinnalla, yksi vahvimmin ihmisoikeuksia esiinnostaneista ja puolustaneista maista edeltävältä vuosisadalta alkaen. Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on minimalistinen verrattuna esim. Italiaan saapuvaan joukkoon (yli 100 000 pakolaista vuosittain). Tällä hetkellä Iso-Britannia ja Italia käsittelevät 70 % turvapaikkahakemuksista. Jopa Ruotsiin tulee vuosittain noin 60 000 pakolaista vuodessa. Suomeen saapuu vain noin 4 000 pakolaista vuodessa, joista iso osa vielä palautetaan johonkin toiseen EU-maahan hakemuksen käsittelyyn. Eikö Suomi voisi osoittaa solidaarisuutta toisia jäsenvaltioita kohtaan myös ihmisoikeuksien saralla? Ihmisoikeudet ovat hyvin oleellinen osa perusarvoja, yhteiskuntarakennetta ja hyvinvointia Euroopassa. Näin ollen ne ovat osa myös Euroopan unionin menestymistä myös tulevaisuudessa!

Pakolaisten vastaanoton tasapuolisempaa jakamista EU-maiden välillä ollaan onneksi jo valmisteltu Euroopan Unionin parlamentissa vuonna 2012, jolloin hyväksyttiin päätöslauselma EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa. Tämä tarkoittaisi, että ne maat, joilla on selkeästi enemmän kantokykyä vastaanottaa pakolaisia ja käsitellä turvapaikanhakijoiden hakemuksia, tulisivat ottamaan enemmän vastuuta. Tämä on täysin oikea askel ihmisoikeuksien edistämisen linjalla ja yhä vahvemman eurooppalaisen solidaarisuuden toteuttamisessa. Vielä asiaa ei ole saatu täytäntöönpantua poliittisesti, mutta toivokaamme poliitikoilta sitkeää työskentelyä sen eteen!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Millainen tulevaisuuden Suomi tulee olemaan?

Olen viime aikoina ihmetellyt miksi kansalaiset Suomessa eivät tahdo ymmärtää tai hyväksyä tosiasioita. Mielestäni on selvää, että suomalainen työ- ja elinkeinopolitiikka sekä uudelleenjakava sosiaaliturvajärjestelmä tarvitsevat kipeästi järkeviä uusia ratkaisuja. Suomi on kehittynyt historiansa aikana massiivisen jakopolitiikan toteuttajaksi, mikä on osaltaan vähentänyt talouden ja työllisyyspolitiikan painottamista poliittisessa fokuksessa.

Suomalaisten täytyy alkaa ymmärtää talouspolitiikan ja työllisyyspolitiikan uudistamisen merkitys kasvun, työpaikkojen ja toimivan yhteiskunnan kehittämiseksi. Kuten on jo monesti poliittisessa keskustelussa-Kokoomuksen taholta- todettu, on turha jakaa ennen kuin on jaettavaa. Suomessa täytyisi uskaltaa tunnustaa, että jakopolitiikka ja sosiaaliturva eivät ole politiikassa pääasia. Vaan elinkeino-, talous-ja työllisyyspolitiikat ovat niitä aloja, joilla päätetään tulevaisuuden mahdollisuuksista ja työpaikkojen luomisesta.

Mielestäni sosiaaliturva ei tule missään tilanteessa passivoida kansalaisia mikä tarkoittaa, että meidän täytyy alkaa ottaa kovempia keinoja käyttöön mm. työttömyyspäivärahaetuuden saamisessa. Ei ole järkeä antaa mahdollisuutta työttömyyspäivärahan saamiseen ilman työpanosta ja se täytyy vaatia jokaiselta etuutta nostavalta. Meidän tulisi tehdä uusia työvoimapoliittisia ratkaisuja pelkäämättä sanoa ääneen, että ihmisten on suostuttava tekemään erilaista yhteiskunnallista työtä työttömyyspäivärahan eteen. On aktivoitava työttömät käyttäen selkeitä ja tiukkoja otteita. Tähän asti Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on mahdollistanut elämisen työttömänä vaikka koko elämänsä ajan ilman mitään panosta yhteiskunnan eteen.

Työllisyys- ja elinkeinopolitiikassa täytyy alkaa toteuttaa enemmän joustavuutta, koska työmarkkinoiden tulee tehostua. Vain sitä kautta saadaan talous kasvuun. Minusta on esimerkiksi täysin turhaa vaatia, että ulkomaiset työntekijät voivat saada oleskeluluvan Suomeen työn perusteella vain jos Työ-ja Elinkeinotoimisto arvioi, että Suomessa ei ole työntekijöitä hoitamaan alan töitä. Kuitenkin todellisuudessa työvoimatoimistoihin ilmoittautuneet vapaiden työmarkkinoiden käytettävissä olevat henkilöt (suomalaiset) eivät mene tekemään kyseisiä töitä (esim. siivoustyö), koska saavat työttömyysetuutta ilman mitään työpanosta. Tämä loukkaa myös työnantajien vapautta valita työntekijänsä mikä on erityisen negatiivinen asia! Yrittämistä täytyy tukea kaikin mahdollisin keinoin sillä he luovat tämän maan taloudellista kasvua ja antavat uudenlaisia työpaikkoja.

Lopuksi haluan kannustaa suomalaisia ymmärtämään monikulttuurisuuden tärkeyden ja hyödyn. Mitä erilaisempia kansalaisuuksia Suomessa on, sitä kansainvälisempi, muutoskykyisempi, tuottavampi ja kehittyneempi Suomi tulee tulevaisuudessa olemaan. Suomalainen kulttuuri ei ole ylivertainen niin kuin jotkut Suomessa tuntuvat ajattelevan. Kun Suomi saisi vahvistusta mahdollisimman monista kulttuureista omaan henkiseen  tieteelliseen sekä elinkeinopoliittiseen pääomaansa, Suomi voisi kehittyä merkittävästi tulevaisuudessa.